Mitä muita kuin tekijänoikeuksiin liittyviä rajoituksia public domainiin liittyy?
Istuntomme alkoi yleisellä johdannolla välineisiin lukuun ottamatta tekijänoikeuksia, jotka saattavat asettaa rajoituksia Public Domainille. Tällaiset välineet voivat estää teokseen sitoutumisen tai rajoittaa sitä tai asettaa sen ehdoksi tiettyjä ehtoja, kuten teoksen tekijän suostumuksen teoksen uudelleenkäyttöön. Nämä rajoitukset voivat johtua eettisistä säännöistä, joita kulttuuriperintölaitosten on noudatettava erityisesti silloin, kun teos sisältää arkaluonteisia aiheita. Ne voivat perustua myös kansallisiin kulttuuriperintölakeihin, joissa rajoitusta ei välttämättä liitetä teoksen tekijänoikeuteen, vaan se pannaan täytäntöön myös silloin, kun teos on Public Domainissa.
Johdantoa seurasi perusteellinen keskustelu tekijänoikeuksien 14 artiklasta digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa direktiivissä ja sen täytäntöönpanosta erityisesti Italiassa, Kreikassa ja Alankomaissa. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään säännöistä, joiden mukaan tekijänoikeudet tai lähioikeudet eivät koske kuvataideteoksen kappaleen valmistamisesta peräisin olevaa aineistoa, jonka suoja-aika on päättynyt. Jos tällaisesta kappaleen valmistamisesta syntyvä aineisto on kuitenkin omaperäistä siinä mielessä, että se on tekijän oma henkinen luomus, teos voi silti saada tekijänoikeussuojaa. Yksi tämän säännön päätavoitteista on estää kulttuuriperintölaitoksia vaatimasta tekijänoikeuksia kulttuuriperintöteosten digitaalisiin jäljennöksiin kokoelmissaan, jotka ovat jo Public Domain -alueella. Tämä tarkoittaa, että kulttuuriperintölaitosten odotetaan kunnioittavan tällaisten teosten Public Domain -asemaa asettamatta lisärajoituksia niiden digitoinnille, jotta voidaan tukea ”kulttuurin saatavuutta ja edistämistä” (yhteisömalliasetuksen johdanto-osan 53 kappale).
Tietyt muissa välineissä vahvistetut ehdot, jotka menevät tekijänoikeutta pidemmälle, kuten eräissä jäsenvaltioissa todetaan jäljempänä, kuitenkin vähentävät 14 artiklan vaikutusta ja luovat uusia esteitä julkisen alueen turvaamiselle.
CDSM:n 14 artikla ja Italian tilanne
Europeanan tekijänoikeusyhteisön ohjausryhmän jäsen Deborah de Angelis selitti Italian nykytilannetta siltä osin kuin on kyse CDSM:n 14 artiklan saattamisesta osaksi Italian tekijänoikeuslakia. Hän korosti, että kulttuuriperinnön vahva suojelu Italiassa on säilynyt ennallaan myös sen jälkeen, kun artikla on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Käyttäjien on edelleen hankittava lupa kulttuuriperintölaitokselta, jolla on fyysinen teos, ja maksettava käyttöoikeusmaksu valtion omistaman kulttuuriperinnön digitaalisten kuvien jäljentämisestä julkisella alueella, jos tällaiset jäljennökset on tarkoitettu kaupalliseen käyttöön.
Lisäksi Italian kulttuuriministeriö otti huhtikuussa 2023 käyttöön vähimmäismaksut valtion omistaman kulttuuriperinnön digitaalisten jäljennösten kaupallisesta käytöstä, mukaan lukien Public Domain -teokset. Asetusta sovelletaan kaikkiin valtion omistamiin julkisiin kulttuuriperintölaitoksiin, ja se vaikuttaa myös laitoksiin, jotka ovat jo julkaisseet valtion omistaman kulttuuriperinnön digitaalisia jäljennöksiä Creative Commons -lisensseillä uudelleenkäytön mahdollistamiseksi. De Angelis pitää tätä tilannetta vakavana uhkana julkiselle alueelle ja taiteelliselle ilmaisulle, koska säännöissä asetetaan huomattavia rajoituksia kulttuuriperinnön vapaalle liikkuvuudelle ja hyödyntämiselle.
Samankaltaisia ongelmia havaittiin Kreikassa CDSM:n 14 artiklan yhteydessä
Europeanan tekijänoikeusyhteisön ohjausryhmän edustaja Marina Markellou huomautti, että sama ongelma on havaittavissa myös Kreikassa, ehkä jopa huonommassa tilassa. Vaikka CDSM-sopimuksen 14 artikla on saatettu sanatarkasti osaksi Kreikan kansallista lainsäädäntöä, Kreikan kulttuuriperintölain mukainen rajoitus on edelleen voimassa. Tämä tarkoittaa, että Kreikan kulttuuriministeriöltä tarvitaan ennakkolupa valtiolle kuuluvien kulttuuriesineiden jäljentämiseen, levittämiseen ja kuvaamiseen paitsi kaupallisiin myös ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Lupa myönnetään maksamalla maksu Kreikan kulttuuriresurssien kehittämisjärjestölle, joka määrittää myös myönnetyn luvan keston ja ehdot. Tällaiseen liialliseen varaumaan liittyy lisäksi vaikeuksia, koska käytössä ei ole standardoitua prosessia, joka olisi kallis, aikaa vievä ja läpinäkymätön.
Näin ollen säännös näyttää olevan ristiriidassa myös tekijänoikeutta koskevien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisalaan kuuluvan tekijänoikeusaineiston käytön osalta, ja se aiheuttaa merkittäviä haasteita kulttuuriperintöteosten lailliselle uudelleenkäytölle.
Onnistuminen CDSM:n 14 artiklan soveltamisessa Alankomaissa
Istunnossamme oli myös Europeana 14 artiklan mukaisen työryhmän jäsen Maarten Zeinstra, joka selvitti 14 artiklan saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa Alankomaissa. Hän selvensi, että CDSM-sopimuksen 14 artiklaa ei ole saatettu osaksi Alankomaiden kansallista lainsäädäntöä, koska jälkimmäinen on jo CDSM-sopimuksen säännöksen mukainen. Tästä huolimatta Zeinstra totesi, että hän noudattaa toisinaan yksittäisten kulttuuriperintölaitosten käytäntöjä, jotka rajoittavat Public Domain -alueella olevien teosten uudelleenkäyttöä esimerkiksi sallimalla teosten lataamisen vain ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Onneksi Alankomaissa ei kuitenkaan ole kulttuuriperintökoodeista johtuvia lisärajoituksia julkiselle alueelle, toisin kuin Italiassa ja Kreikassa.
Seuraa 14 artiklan mukaisen työryhmän työtä
CDSM-asetuksen 14 artiklan täytäntöönpanon ja vaikutusten hajanaisuus voi olla monille hämmentävää ja edellyttää yhteisiä ponnisteluja eri sovellusten ymmärtämiseksi ja Public Domain -tavoitteiden turvaamiseksi. Jos olet kiinnostunut seuraamaan kehitystä tällä alalla, tutustu Europeanan 14 artiklan mukaisen työryhmän työhön!
Lue lisää ja osallistu
Nautitko näiden keskustelujen lukemisesta? Tule mukaan tuleviin tekijänoikeus- ja politiikkatoimiston aukioloaikoihin! Katsaus kaikkiin tuleviin istuntoihin on nähtävissä täällä. Seuraavassa istunnossa, joka pidetään 12. joulukuuta, käsitellään rajat ylittävää käyttöä: selvennetään kysymyksiä sovellettavasta lainkäyttöalueesta käytettäessä tekijänoikeudella suojattua aineistoa.